Blogia kirjoittaa Olli Posti ja Mari Heimala, kaksi superfoodeihin seonnutta MS-tautista.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Asuako maalla vai kaupungissa?

Jos tarvitsee parantua mahdottomasta taudista, asuako luonnon keskellä paratiisissa - vai ihmisten keskellä kaupungissa?

Mieluiten molemmissa. Tarvitset tietenkin luonnon läheisyyttä; lomaa saasteista, melusta, sähkö-wlan-3g-yms-kentistä ja niiden valtavasta ristiaallokosta, parasta rauhaa itsensä ja oman äänen kuunteluun kauneuden keskellä - mutta pidemmän päälle kaipaat myös sosiaalisen potentiaalin innostavaa energiaa: halua olla pahaimmillaan, myös toisia varten ja toisten silmissä. Tulla nähdyksi, muidenkin kuin puiden ja oravien toimesta; tuntea verkoston voima ympärilläsi; ne energisoivat mahdollisuudet, mihin voikaan päästä tai päätyä ja kenen kanssa, jos näyttää hyvälle ja säteilee parasta energiaansa. Ilman syytä ei loputtomasti jaksa säteillä (tai edes ajaa partaa), ja lopulta terveys on yhtä kuin se (sosiaalisesta) elämästä innostunut säteily. Me ollaan olemassa täällä toisiamme varten paljon enemmän kuin itseämme varten - aivan kuin tätä tekstiä kirjoittavan sormen solukaan ei yksin elä, vaan voi hyvin vasta osana tätä "solujen kaupunkia", tarkoituksenmukaisessa yhteydessä tuhansiin muihin soluihin, yhteistä päämäärää toteuttaen ja elämää & resursseja jakaen.

Terveys herää henkiin vasta kun sen pääsee jakamaan. Maailman ihaninkaan kokemus ei olisi mitään, jos sitä tai sen hedelmiä ei koskaan pääsisi kertomaan kellekään. "We become better, when we are around other people". Kaupunki tekee meistä parempia, sofistikoituneempia, sosiaalisesti älykkäämpiä - parempia "ihmissoluja" - ja päästää meidät harjoittamaan neuroplastisuuden hienoimpiakin nyansseja. Kaupunki stimuloi kaikkea sitä, mikä antaa sinulle halun elää, tsempata, kehittyä ja voida hyvin. Luonto antaa sen hyvinvoinnin. En tunne ketään kovinkaan sofistikoitunutta ja vuodesta toiseen elämän liekkinsä säilyttänyttä erakkoa. Mutten myöskään tunne ketään kroonista kaupungissaeläjää, joka olisi säilyttänyt vahvan yhteyden itseensä. Kaikki parhaat, säteilevimmät ja puoleensavetävimmät ketä tiedän, elävät sekä mökkimaiseman rauhassa että kaupungin sykkeessä.

Parhaiten olen voinut niinä vuosina, kun olen voinut varsin vapaasti liikkua kaupungin ja luonnon välillä. Molemmat jaksavat innostaa jonkin aikaa, ja alkavat kuormittaa ennen pitkää. Nyt tavoitteena tai toiveena on löytää kohtalotovereiden verkostoa, tai muita huipputerveydestä innostuneita, joiden kanssa voi jakaa avaimia - niin että jokaiselle löytyy yösijaa ja ruokapaikkaa niin luonnosta kuin pelipaikoiltakin. Yksityisyydestäni tai "rauhastani" en välitä, niiden seurassa jotka pyrkivät samaan suuntaan ja joiden kanssa on yhtä juhlaa jakaa tätä matkaa ja sen innovaatioita, haasteita, voittoja ja suunnitelmia.

Jos haluat pysyä huipputerveyden edistyneimmällä huipulla, et sitä maaseudulta löydä, kaikkein vähiten eu-tuettujen myrkkypeltojen keskeltä (tai vankilaakin kauheammista valtion tukemista nyky-navetoista). Toisaalta mikäs sen hienompaa, kuin palata luonnon rauhaan takakontti täynnä maukkaimpia raaka-aineita, mitä ei kyläkauppa ihan vielä tarjoa, eikä kaikkien tuotteiden osalta nettikauppakaan - ja pää täynnä seikkailuja, ideoita ja uusia keinoja, joiden voi rauhassa antaa marinoitua maaseudun rauhassa ja selkiytyä metsäpuron rannassa kaukana 3g-kentistä. Ja sitten palata taas tuoreimpaan 4g-ristitulen jännitykseen, kun on levännyt tarpeeksi, latautunut täyteen ja ehtinyt sisäistää edellisellä seikkailulla opitut ihmeet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti