Retkuilu, saamattomuus, tekemisen välttelyn taide...
Parantuminen tapahtuu laiskotellessa.
Suoritus-moodissa se ei tapahdu - ja meditaatiokin voi mennä suorittamiseksi (melkein kaikilla melkein aina menee). Jos haluaa todella parantua ja voida hyvin, tarvii oppia ihan oikeasti laiskottelemaan, hukkaamaan aikaa. Miksi nykyään on niin valtavasti kroonista sairautta ja onnettomuutta? Koska vauvasta asti kaikki patistetaan jatkuvaan sympaattisen eli stressi-suoritus-hermoston krooniseen aktivaatiotilaan. Ja sitten se meditaatiokin tehdään samassa tilassa, kun ollaan vauvasta asti vieraannuttu todellisesta ajan hukkaamisesta, jossa parasympaattinen hermosto voisi edes hetkeksi päästä parantamaan.
Parhaiten minulla lähtee nykyään ne päivät, jotka aloitan tosi laiskasti. Parhaimmillani saatan hukata aikaa iltapäivän puolelle saakka. Iltatoimetkin jäi tekemättä, kun oli niin mukava makoilla jalat ylhäällä seinää vasten tunnelmavalaistuksessa maadotuslakanalla, tyyny ahterin alla (inversio). Ei alakaan touhuamaan kiireellä, vaan nautinnollisesti antaa mielenkin valua takaisin tähän "vapaapäiväilyyn" - ja sitten kun ihan oikeasti houkuttelee tehdä jotain vapaasti, vasta sitten lähtee liikkeelle. Luo itselleen vapauden löllöillä niin pitkään kun hotsittaa. Se on tervehtymisessä kaikkein tärkeintä. Se lauantai-aamun fiilis, kun ei tarvinnut mennä kouluun vaan sai jäädä sohvalle katsomaan piirrettyjä ja nauttimaan päivän noususta. Tosin nykyään piirrettyjen sijaan kuuntelen Patrick Timponen positiivisia audioita - tai sitten en edes niitä, jos ei jaksa laittaa edes niitä päälle ja huvittaa vaan jumittaa ja antaa katseen jumahtaa täysin saamattomasti johonkin ikkunasta näkyvään taivaaseen & oksaan.
Hiljattain kävin Joensuussa kaverin kämpillä rentoutumassa. Tulin paikalle aamuyöstä, ja sänkyyn mennessäni olin ottamassa kännykkää mukaan, tsekatakseni vielä facebookit, mailit ja tekstiviestit. Kännykkä oli hävinnyt - kauheaa! Mutta oli vaan niin hyvä olla ja makoilla, kaukana wlan-ristiaallokoista, etten edes välittänyt. Kuudensadan euron laite kadoksissa? Ihan sama, nyt mulla on hyvä olla ja nautin tästä kuin mitään muuta ei olis olemassakaan. Ihanat lakanat, ihana lämpö... Aamulla herätessä mieli alkoi taas tyypilliseen tapaansa yrittää tehdä kaikkea yhtäaikaa, kun pitäisi käydä lähteellä, kaupassa, hiihtämässäkin kun vielä ehtii, ja kaverin kämppääkin voisi siivoilla... mitenhän saisi tuon kaiken nyt heti aikaan..... mutta sitten tajusin, ettei moisesta tule mitään, joten annoin mielen tulla takaisin samaan tilaan nauttimaan olostani, mikä oli alunperinkin koko reissun tarkoitus. Joitakin tunteja laiskoteltuani ja aamun noususta & lakanoiden lämmöstä ja kivasti sisustetusta mestasta ja hauskoista cd-levyistä nautiskeltuani, alkoi olla sekä focusta että energiaa niin mukavasti latautuneena, että aloin ihan spontaanisti siivoilemaan ihan innoissani ja kaikin puolin laittamaan tilaa vieläkin hifimmäksi. Siitä oli sitten hyvä jatkaa kauppaan, ja lopulta jäätä pitkin lumipenkkoihin hyppimään ja lopulta laskevaa aurinkoa ihailemaan puunlatvasta - ja sen jälkeen moikkaamaan paria kaveria ihan parhaissa fiiliksissä, hakemaan lisää puhdasta lunta jäältä sulatettavaksi lähdeveden puutteessa, samalla hämärtyvästä illasta ja tähtien syttymisestä nautiskellen... ihan täydellinen, aivan huikea päivä. Ja kaikki lähti siitä, kun sallin itselleni sen "lauantai-aamun" kun ei tarvitsekaan tehdä läksyjä tai istua pulpettiin, vaan voi viettää ihan laiskan päivän ja vihdoin olla vaan, edes yrittämättä saada aikaan.
Kaveri opetti, että aina kun tuntuu, että "apua, sata asiaa pitää hoitaa ja tuhat kaatuu päälle", käy vaan kyljelleen makaamaan, nauttii rauhastaan ja vapaudestaan "mahdottoman" haasteenkin keskellä. Saattaa jopa torkahtaakin, ihan sama. Sitten käy uusilla, fresheillä, latautuneilla silmillä saman tilanteen ääreen, ja huomaa että eihän tässä mene kuin vartti, ja homma on ratkaistu.
On yksi parhaista fiiliksistä olla "mahdottomassa" tilanteessa, muttei lähdekään siihen panikointiin, vaan päinvastoin nauttii siitä lauantai-aamun vapaudesta. Ei edes yritä tehdä sitä, ihan piruuttaan jää vaan nauttimaan olostaan, maisemasta, levosta, lakanoista.. Kunnes tulee niin hyvä ja levännyt olo, että "mahdoton" muuttuukin ihan helpoksi ja ennen kaikkea hauskan nautinnolliseksi, ja kehittäväksi toiminnaksi, jossa syntyneitä oivalluksia & ratkaisuja on mukava sulatella pian taas vaikka siellä lakanoissa tai puron rannassa.
Vaihtelu on iso osa terveyttä, onnellisuutta - ja luontaista aikaansaavuutta. Pienetkin, vähäisintäkin luovuutta vaativat, olemattomintakin kekseliäisyyttä kysyvät haasteet käyvät täysin mahdottoman ylitsepääsemättömiksi, jos on koko ajan samassa kroonisessa stressi-yrittämis-puskemistilassa (joka on pidemmän päälle aika tylsistyttäväkin, ja kamalan kuluttava). Hyvä elämä ja loistava terveys koostuu ihanasta laiskottelusta - ja välissä sitäkin intensiivisemmistä tekemisen, suorituksen, oivalluksen ja voittamisen hetkistä. Se pulssi saa todellakin vaihdella ääripäiden välillä. Hyvään päivään kuuluu kaikkea täydestä spurtista tai taitoa vaativasta flow-suorituksesta inversio-maadoituksessa makoiluun tunnelmavaloista, Sovijärven Spotify-valinnoista ja ihanista materiaaleista nauttien.
Parantuminen tapahtuu laiskotellessa.
Suoritus-moodissa se ei tapahdu - ja meditaatiokin voi mennä suorittamiseksi (melkein kaikilla melkein aina menee). Jos haluaa todella parantua ja voida hyvin, tarvii oppia ihan oikeasti laiskottelemaan, hukkaamaan aikaa. Miksi nykyään on niin valtavasti kroonista sairautta ja onnettomuutta? Koska vauvasta asti kaikki patistetaan jatkuvaan sympaattisen eli stressi-suoritus-hermoston krooniseen aktivaatiotilaan. Ja sitten se meditaatiokin tehdään samassa tilassa, kun ollaan vauvasta asti vieraannuttu todellisesta ajan hukkaamisesta, jossa parasympaattinen hermosto voisi edes hetkeksi päästä parantamaan.
Parhaiten minulla lähtee nykyään ne päivät, jotka aloitan tosi laiskasti. Parhaimmillani saatan hukata aikaa iltapäivän puolelle saakka. Iltatoimetkin jäi tekemättä, kun oli niin mukava makoilla jalat ylhäällä seinää vasten tunnelmavalaistuksessa maadotuslakanalla, tyyny ahterin alla (inversio). Ei alakaan touhuamaan kiireellä, vaan nautinnollisesti antaa mielenkin valua takaisin tähän "vapaapäiväilyyn" - ja sitten kun ihan oikeasti houkuttelee tehdä jotain vapaasti, vasta sitten lähtee liikkeelle. Luo itselleen vapauden löllöillä niin pitkään kun hotsittaa. Se on tervehtymisessä kaikkein tärkeintä. Se lauantai-aamun fiilis, kun ei tarvinnut mennä kouluun vaan sai jäädä sohvalle katsomaan piirrettyjä ja nauttimaan päivän noususta. Tosin nykyään piirrettyjen sijaan kuuntelen Patrick Timponen positiivisia audioita - tai sitten en edes niitä, jos ei jaksa laittaa edes niitä päälle ja huvittaa vaan jumittaa ja antaa katseen jumahtaa täysin saamattomasti johonkin ikkunasta näkyvään taivaaseen & oksaan.
Hiljattain kävin Joensuussa kaverin kämpillä rentoutumassa. Tulin paikalle aamuyöstä, ja sänkyyn mennessäni olin ottamassa kännykkää mukaan, tsekatakseni vielä facebookit, mailit ja tekstiviestit. Kännykkä oli hävinnyt - kauheaa! Mutta oli vaan niin hyvä olla ja makoilla, kaukana wlan-ristiaallokoista, etten edes välittänyt. Kuudensadan euron laite kadoksissa? Ihan sama, nyt mulla on hyvä olla ja nautin tästä kuin mitään muuta ei olis olemassakaan. Ihanat lakanat, ihana lämpö... Aamulla herätessä mieli alkoi taas tyypilliseen tapaansa yrittää tehdä kaikkea yhtäaikaa, kun pitäisi käydä lähteellä, kaupassa, hiihtämässäkin kun vielä ehtii, ja kaverin kämppääkin voisi siivoilla... mitenhän saisi tuon kaiken nyt heti aikaan..... mutta sitten tajusin, ettei moisesta tule mitään, joten annoin mielen tulla takaisin samaan tilaan nauttimaan olostani, mikä oli alunperinkin koko reissun tarkoitus. Joitakin tunteja laiskoteltuani ja aamun noususta & lakanoiden lämmöstä ja kivasti sisustetusta mestasta ja hauskoista cd-levyistä nautiskeltuani, alkoi olla sekä focusta että energiaa niin mukavasti latautuneena, että aloin ihan spontaanisti siivoilemaan ihan innoissani ja kaikin puolin laittamaan tilaa vieläkin hifimmäksi. Siitä oli sitten hyvä jatkaa kauppaan, ja lopulta jäätä pitkin lumipenkkoihin hyppimään ja lopulta laskevaa aurinkoa ihailemaan puunlatvasta - ja sen jälkeen moikkaamaan paria kaveria ihan parhaissa fiiliksissä, hakemaan lisää puhdasta lunta jäältä sulatettavaksi lähdeveden puutteessa, samalla hämärtyvästä illasta ja tähtien syttymisestä nautiskellen... ihan täydellinen, aivan huikea päivä. Ja kaikki lähti siitä, kun sallin itselleni sen "lauantai-aamun" kun ei tarvitsekaan tehdä läksyjä tai istua pulpettiin, vaan voi viettää ihan laiskan päivän ja vihdoin olla vaan, edes yrittämättä saada aikaan.
Kaveri opetti, että aina kun tuntuu, että "apua, sata asiaa pitää hoitaa ja tuhat kaatuu päälle", käy vaan kyljelleen makaamaan, nauttii rauhastaan ja vapaudestaan "mahdottoman" haasteenkin keskellä. Saattaa jopa torkahtaakin, ihan sama. Sitten käy uusilla, fresheillä, latautuneilla silmillä saman tilanteen ääreen, ja huomaa että eihän tässä mene kuin vartti, ja homma on ratkaistu.
On yksi parhaista fiiliksistä olla "mahdottomassa" tilanteessa, muttei lähdekään siihen panikointiin, vaan päinvastoin nauttii siitä lauantai-aamun vapaudesta. Ei edes yritä tehdä sitä, ihan piruuttaan jää vaan nauttimaan olostaan, maisemasta, levosta, lakanoista.. Kunnes tulee niin hyvä ja levännyt olo, että "mahdoton" muuttuukin ihan helpoksi ja ennen kaikkea hauskan nautinnolliseksi, ja kehittäväksi toiminnaksi, jossa syntyneitä oivalluksia & ratkaisuja on mukava sulatella pian taas vaikka siellä lakanoissa tai puron rannassa.
Vaihtelu on iso osa terveyttä, onnellisuutta - ja luontaista aikaansaavuutta. Pienetkin, vähäisintäkin luovuutta vaativat, olemattomintakin kekseliäisyyttä kysyvät haasteet käyvät täysin mahdottoman ylitsepääsemättömiksi, jos on koko ajan samassa kroonisessa stressi-yrittämis-puskemistilassa (joka on pidemmän päälle aika tylsistyttäväkin, ja kamalan kuluttava). Hyvä elämä ja loistava terveys koostuu ihanasta laiskottelusta - ja välissä sitäkin intensiivisemmistä tekemisen, suorituksen, oivalluksen ja voittamisen hetkistä. Se pulssi saa todellakin vaihdella ääripäiden välillä. Hyvään päivään kuuluu kaikkea täydestä spurtista tai taitoa vaativasta flow-suorituksesta inversio-maadoituksessa makoiluun tunnelmavaloista, Sovijärven Spotify-valinnoista ja ihanista materiaaleista nauttien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti